Ottaisitko lainaa graduntekoon?

Kuva: mpclemens (Flickr)
Kuva: mpclemens (Flickr)

Keskustelin taannoin erään hyvin kokeneen gradunohjaajan kanssa. Hänen mielestään gradujen valmistumista ja laatua eniten häiritsevä asia on opiskelijoiden työnteko gradun kirjoittamisen aikana.

Tämä kyseinen ohjaaja ymmärsi oikein hyvin opiskelijoiden realiteetit: Usein työn tekemiselle ei ole vaihtoehtoa. Asuminen on kallista, ja rahaa pitää jäädä muutenkin elämiseen. Silti hänen mielestään juuri graduvaihe on kaikkein huonoin hetki palkkatyölle.

Ohjaaja olikin sitä mieltä, että graduntekijöiden kannattaisi toisinaan harkita opintolainan ottamista gradunteon ajaksi, esimerkiksi muutamaksi kuukaudeksi. Silloinkin, jos tavoitteena olisi lähtökohtaisesti välttää opintolainaa, muutaman kuukauden lainasta ei kovin suurta summaa kertyisi.

Ymmärrän ohjaajan ajatuksen. Laina voisi tarjota juuri sen rauhan, jota gradun valmistuminen vaatii. En silti ole varma, uskaltaisinko tällaista vaihtoehtoa opiskelijoille ehdottaa.

Lainan myötä panokset väistämättä kasvavat. Jos gradun tekeminen tuottaa muutenkin hankaluuksia, voisi laina vain lisätä paineita. Kukaan tuskin haluaa tilanteeseen, jossa on ottanut vaikkapa neljä kuukautta opintolainaa graduntekoon mutta gradu ei olekaan edistynyt.

Mitä mieltä sinä olet asiasta? Ottaisitko lainaa graduntekoon?

9 thoughts on “Ottaisitko lainaa graduntekoon?

  1. Työskentelen sosiaalityön yliopistonlehtorina valtsikassa ja vedän lukuvuodessa yhden graduseminaarin. Oppiaineeni, sosiaalityö, kuuluu työmarkkinanäkökulmasta kiitollisiin aloihin. Aineestamme valmistuvat valtiotieteiden maisterit saavat kelpoisuuslain mukaisen sosiaalityöntekijän pätevyyden. Sosiaalityöntekijät voivat sijoittua paitsi kuntien sosiaalipalvelutoimistoihin myös terveydenhuoltoon sekä kuntoutusalan tehtäviin. Järjestösektorilla sosiaalityöntekijät voivat sijoittua erilaisiin asiantuntija-, kehittymis- ja suunnittelutehtäviin. Opettajaopinnot pätevöittävät sosiaalityön maisterin toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja ammattikorkeakoulujen opettajien tehtäviin. Siviilikriisi- ja ihmisoikeustyöt ovat sosiaalityöntekijälle sopivia kansainvälisiä tehtäviin. Sosiaalityöntekijöistä on krooninen pula etenkin (metropolialueen) kuntasektorilla, ja siksi hyvin suuri osa opiskelijoistamme työskentelee sosiaalityöntekijöinä. Se viivyttää gradun tekemistä, koska työ epäpätevänä sosiaalityöntekijänä on lähes samantasoisesti palkattua kuin pätevänä ja työtä riittää. Koska työllistyminen on sataprosenttista, suosittelen sosiaalityön opiskelijoille lainan ottamista. Pätevän sosiaalityöntekiijän on mahdollista saada vakituinen virka kuntasektorilta heti.

  2. Kiitos kommentista, Pirkko-Liisa! Sinun opiskelijoillasi on juuri sellainen tilanne, jossa laina ei useimmille olisi minkäänlainen ongelma. Tietysti pitää olla motivaatio kohdallaan, jotta gradu tulee myös tehtyä… Ovatko opiskelijat tarttuneet ideaan?

  3. Opiskelunaikaisen työnteon aiheuttama viivästymä on yksinkertaistettu tapa tarkastella syitä valmistumattomuuden takana. On täysin päinvastaista tutkittua tietoa olemassa: työnteko ei haittaa mitenkään valmistumista tai ylipäänsä opintojen etenemistä (olen kirjoittanut aiheesta mm. omassa blogissani http://opinnaytetyo.com/kyky-ylos/).
    Olisi tarkoituksenmukaisempaa tarkastella koko systeemiä ja mitä sen on tarkoitus tuottaa. Miksi esim. diplomi-insinööreillä on huomattavasti vähemmän ongelmia yhteensovittaa “oikeaa elämää” ja diplomityötä? Koska diplomityöstä lähes poikkeuksetta maksetaan palkkaa ja työ tehdään jollekin tilaavalle taholle jonkin tarpeen pohjalta. Tämä ei kuitenkaan mitenkään vähennä diplomityön arvoa tieteellisenä opinnäytetuotoksena, vai vähentääkö?
    Jos opintojen ja työelämään siirtymisen välille saataisiin rakennettua luonnollinen väylä opinnäytteen muodossa, aika moni ongelma poistuisi. Motivaatio kasvaisi, kun työllä olisi oikeasti merkitystä, ohjauksen määrä lisääntyisi, kun sitä olisi mahdollista saada useammalta taholta ja tutkinnon saattaminen loppuun olisi taloudellisesti mahdollista, kun työstä maksettaisiin palkkaa, niin kuin työn tekemisestä yleensä on tapana.

    Kaiken lisäksi tahot, joille opinnäytteet tehtäisiin, hyötyisivät työn aikaansaannoksista omissa toiminnoissaan ja pyrkimyksissään sekä mahdollisesti saisivat kyseisestä opiskelijasta suoraan freesiä työvoimaa täsmätarpeeseen. Kaikki voittaisivat!

    Liian hyvää ollakseen totta? 2010-luvulla ei pitäisi olla.

  4. Ja niinpä heti tuli vastaan tälle päivälle päivättyä tuoretta tietoa opiskelujen aikaisen työnteon positiivisesta vaikutuksesta työllistymiseen! http://lehti.tek.fi/content/ty%C3%B6nteko-opiskelujen-aikana-vauhdittaa-ty%C3%B6llistymist%C3%A4

    Saman tutkimuksen mukaan: “Esimerkiksi diplomi-insinöörit ja arkkitehdit opiskelivat vuonna 2012 keskimäärin kuusi vuotta ja heillä oli noin kaksi vuotta oman alan työkokemusta valmistumishetkellä”. Ei huono! Palaten edelliseen pohdintaani: Olisi tarkoituksenmukaisempaa tarkastella koko systeemiä ja mitä sen on tarkoitus tuottaa.

  5. Kiitos Hanna Maria kiinnostavista tiedoista. Sosiaalityössäkin tehdään paljon käytäntölähtöisiä graduja, joita opiskelijan työnantaja tukee mm. antamalla työaikaa gradun tekemiseen. – Kimmo, kyllä opiskelijat järjestävät rahoitusta gradun tekemiseen. Kun työvoimapula on niin huutava kuin on, gradun valmistumatta jääminen siihen irrotetussa ajassa ei kuitenkaan suista opiskelijaa allikkoon, sillä työtä kyllä riittää vuoden pätkissä “loputtomiin”. Opettajalle tämä tilanne on kelju. Koetan “paasata” kuin paraskin “ruuneperi”, että maisteri on kuitenkin aina maisteri!

  6. Kiitos Pirkko-Liisa, tämä oli hyvin mielenkiintoinen tieto: ” työ epäpätevänä sosiaalityöntekijänä on lähes samantasoisesti palkattua kuin pätevänä ja työtä riittää”. Yleisesti ottaen “kuitti” yliopistosta muuttaa palkkausta heti seuraavana päivänä valmistumisesta, vaikka työ itsessään ei muuttuisi. Mutta olen kanssasi samassa kuorossa “paasaamassa” valmistumisen puolesta: valmistunut on vapaampi tekemään valintoja tulevaisuutensa suhteen verrattuna viittä vaille valmiiseen. Jatketaan työtä valmistumisen vauhdittamiseksi ja ylipäänsä opiskelun mielekkyyden parantamiseksi! 🙂

  7. Moi Hanna Maria, ja kiitos kommenteista! Muistan itsekin lukeneeni uutisointia tuosta “työnteko ei hidasta valmistumista”-tutkimuksesta. Kyllä minäkin pidän työn tekemistä tärkeänä, ja teinpä oman gradunikin työn ohessa. Eikä työnteko yleensä ole edes valinta: on pakko tehdä töitä, jotta voi elättää itsensä ja vaikkapa perhettään.

    Silti graduntekijöiden opettajana tuntuu siltä, että juuri graduvaiheessa työ voi olla asia, joka häiritsee gradun edistymistä. Työtä on tavallaan helpompi tehdä: tehtävät tulevat pomolta tai asiakkailta, ja ne ovat kohtuullisen kokoisia (vastaa sähköpostiin, kirjoita raportti). Kyllä monet graduntekijätkin kertovat tästä: “Sain uuden työn ja seuraavan kerran mietin kahdeksan kuukauden päästä, että pitäisi sitä graduakin tehdä.” Jostain pitää löytää myös aika ja rauha gradun tekemiseen.

  8. Itse graduni juuri (tänään!) pakettiin laittaneena ja paperille printanneena voin kommentoida, että mikäli vain mahdollista (aina ei tietenkään ole), gradulle kannattaa ehdottomasti pyhittää pari kuukautta häiriötöntä kirjoitusaikaa. Olen ollut suurimman osan opiskeluajastani osa-aikaisesti töissä, mutta tänä syksynä päätin keskittyä puhtaasti gradun kirjoittamiseen, enkä ole ottanut sen rinnalle töitä, vaan olen elänyt opintolainalla. On ollut hirveän mukavaa voida kirjoittaa gradua joka arkipäivä yhdeksästä neljään ja lähteä sitten hyvillä mielin kotiin vapaa-aikaa viettämään. Gradu on valmistunut ilman sen kummempaa tuskailua ja ohjaajan mukaan yhtäjaksoinen keskittyminen kirjoittamiseen näkyy myös jäljessä. Osin prosessia on helpottanut se, että gradu oli muhinut mielessä jo lähes vuoden verran ja aineistokin oli kerätty jo keväällä, mutta kirjoittaminen ei taatusti olisi sujunut näin sujuvasti, jos en olisi saanut keskittyä muutaman kuukauden ajan yksinomaan graduuni.

  9. Kiitos kommentista, Anni, ja onnittelut paketin johdosta! 🙂 Aika lailla noin minäkin sen ajattelen: Jonkinlainen keskittymisaika voi olla useimmille hyväksi. Ja paras aika keskittymiseen on, kun työ on jo suhteellisen pitkällä. Tsemppiä gradun jälkeiseen elämään!

Vastaa käyttäjälle Anni Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *