Tampereen ylioppilaslehti Aviisin päätoimittaja Seppo Honkanen päätti viime vuoden loppupuolella tehdä kuusi vuotta tekemättä olleen gradunsa kuukaudessa. Tämä myös onnistui, joskaan ei nyt ihan vaivatta. Prosessista on kiinnostava raportti täällä.
Näin ulkopuolisin silmin tuossa graduprojektissa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia. On tavallaan melkein huvittavaa, että keskeisimmäksi tekijäksi loppurutistuksessa Honkanen nostaa kavereidensa kanssa lyömänsä vedon: ei vain kehdannut päästää kavereita ilkkumaan, ettei sitten suurista puheista huolimatta onnistunutkaan. Jossain määrin huvittavaa on sekin, että gradu kuukaudessa ei tarkoittanut kuitenkaan koko kuukauden rutistusta vaan että todellisuudessa siihenkin sisältyi työn välttelyä ja vitkuttelua.
Honkanen teki gradunsa myös ilmeisesti aika lailla alusta loppuun kuukaudessa ja teki siinä sivussa myös paljon töitä. Nukkumiseen ei juuri aikaa sitten jäänytkään. Oleellista oli mielestäni myös aihevalinta ja aineiston rajaus helposti käsiin saataviin sähköisiin aineistoihin. Etnografi tuskin selviää gradusta kuukaudessa. Gradun laadusta tai varsinkaan arvosanasta jutussa ei myöskään sanota halaistua sanaa.
Aviisin ihmiskokeesta välittyy tietysti se, että tässä tapauksessa graduntekijä oli aika kokenut kirjoittaja. Uskoisin, että tarina voi kuitenkin olla inspiraation lähteenä monille muillekin.
Mahtava kuulla, että joku on noin onnistunut – kyllähän tuollaisen kuuleminen motivoi itseäkin! Kiitokset Kimmolle artikkelista.
No joo, toi oli musta hyvä juttu, koska siitä välittyi se, että aika paljon piti myös puristaa. Realistinen ja motivoiva juttu!
Kesästä lähtien täällä hiljaiseloa viettäneenä (joskin gradua sinä aikana parissa rykäyksessä edistäneenä) ja TaY:n opiskelijana tekisi mieli vastata Honkasen kutsuun ja lähettää se hemmetin dedis Aviisiin. Mullakin on kuukauden kuluttua yhden lehden toimittamisen dedis ja jos gradukin… hmph. Toisaalta… Äh!
Graduvaiheessa itsekin painineena voin todeta, että itselleen kannattaa aiheuttaa sosiaalisia paineita gradusta. Esimerkiksi pomolle ja sukulaisille lupaaminen, että kesään mennessä on tutkinto sitten valmis toimii varsin hyvin. Tsemppiä hei!
Artikkelista löytyi taikasanoja:
”Takarajojen puuttuessa suoritusten lykkääminen ja krooninen alisuoriutuminen on ollut hävettävän helppoa. Etenemään on päässyt tekemättä juuri mitään, joten olen tehnyt juuri niin.”
Niinpä niin. Ja taisipa tämä kostautua tuossa ennen joulua, mutta ehkä sen kanssa eletään. Nyt koetan saada tästäkin artikkelista voimia saada gradu valmiiksi asap, vaikka epämääräisen datan koodaaminen tilastoksi onkin tylsääkin tylsempää.
Loppukaneettikin on osuva. Kuukausi, eikä mitään lisää tehtynä. 😀 Noh, huomenna tartun taas toimeen.
Hyvin sanoit kaiken, hellu! Samaa mieltä sinun kanssa koko hommasta.
Systeemi päästää ehkä liian helpolla eikä siis myöskään tue tarpeeksi, mutta omien tekojen kanssa eletään. Ja ennen kaikkea valmistutaan asap, omaa parastamme ajatellen. 🙂
Hei Kimmo!
Haluaisin esittää suuren kiitokseni, sillä hienosta sivustostasi ja kirjastasi on todella ollut hyötyä graduprosessissani. Opin sen, ettei kannata kiusata itseään, ei kannata tehdä gradusta kokoaan suurempaa, eikä lähteä liikkelle ilman suunnitelmaa.
Pala palalta työni valmistui ja on nyt muokkausta vaille valmis. Nyt mietin vain, että näin helpostiko se kävi. Ei tuskaa, ei ahdistusta, ei ajanpuutetta. En varsinaisesti nauti tutkielmien kirjoittamisesta, mutta eipä tuo nyt mitään maailman ikävintäkään puuhaa ollut, kun muisti, että palkintona on valmistuminen.
Toivon, että muutkin graduntekijät ymmärtäisivät gradunteon oikean mittakaavan. Se on pieni asia, joka antaa suuren lopputuloksen, valmistumisen. Itselleni paras taktiikka oli vain tehdä eikä valittaa 🙂
Kiitos kommentista, olivia! Todella mukava kuulla, että sait kirjasta ja sivustosta apua ja että gradusi valmistui mukavasti! Onnea valmistumisen johdosta ja valmistumisen jälkeiseen elämään!
Gradunteko kuukaudessa onnistuu vallan mainiosti – luulisin… Itseltäni meni muutaman vuoden pohtimisen ja asioiden omassa päässä pyörittelyn (mitään ei päässyt paperille asti) jälkeen varsinaiseen kirjoitusprosessiin kymmenen päivää, joista neljänä myös työskentelin. Kannustimena tässä tapauksessa kesäajan palkka… Olisin ollut arvosanana tyytyväinen jo Approbaturiin, mutta Cumun päättivät minulle antaa.
Kiitos kommentista, Pohdiskelija! Niin, yleensä se aika menee johonkin muuhun kuin tekemiseen. Ehkä tässä on kuitenkin todettava, että graduissa on eroja. Kurssillani on esimerkiksi tänä keväänä ollut opiskelijoita, joiden graduun sisältyy useamman kuukauden laboratoriotyöskentely. Myöskään etnografi, jonka tutkimukseen sisältyy kenttätyötä ulkomailla, tuskin edes lähtökohtaisesti pystyy graduun kuukaudessa. Mutta sinäkin olet siis elävä esimerkki siitä, että napakka työskentely voi johtaa ihan kokonaiseen graduun!