Tämä kevät on ollut hyvin kummallinen. Helmikuussa minulta murtui nilkka, ja siitä toipuminen jatkuu yhä. Viime viikolla lähdin vaimoni ja kainalosauvan kanssa neljän päivän lomalle Istanbuliin. Tulivuoren takia lomasta tulikin kahdeksan päivän mittainen ja aika paljon suunniteltua kalliimpi. Lopulta palasimme Suomeen lentokoneella ja junalla Moskovan kautta.
Samanaikaisesti olen yrittänyt parhaan kykyni mukaan rutistaa väitöskirjaani kasaan, ihan mukavalla menestyksellä. Lisäksi olen myös hakemassa uutta työpaikkaa ensi syksystä alkaen, ja tämäkin prosessi on vaatinut aika lailla paneutumista.
Tässä blogissa kaikki nämä haasteet ovat viime viikkoina näkyneet varsin verkkaisena päivitystahtina. Toivottavasti tämä jää väliaikaiseksi tilanteeksi! Aikaani on viime viikkoina mennyt myös keskustelupalstan asentamiseen ja suunnitteluun. Voinkin ylpeänä kertoa, että jonkin ajan kuluttua palsta avataan kaikille halukkaille.
Olen ilokseni huomannut, että viime aikoina keskusteluinnokkuus blogissa on lisääntynyt ja te lukijat olette aktiivisesti kommentoineet myös toistenne viestejä. Tämä vaikuttaa lupaavalta jatkon kannalta.
Haluaisinkin tässä vaiheessa toivottaa kaikille lukijoille oikein hyvää kevättä ja tsemppiä opinnäytteen sekä muiden opintojen parissa! Jatkamme näissä merkeissä lähiaikoina.
Minullakin on gradun työstämisessä ollut hidastajana sairastelut ja loukkaantumiset. Isolla vaivalla löydetty työsketentelyrutiini meni kerralla hukkaan ja on vieläkin löytymättä.
Moi Sairastelija! Vaikka minullekaan ei lopulta mitään niin vakavaa tapahtunut, molemmat episodit (nilkka ja tulivuori) osoittivat, että elämän realiteetit voivat muuttua aika äkisti. Yhtäkkiä suihkussa käyminen kestää tunnin tai kotiin ei pääse, vaikka haluaisi.
Oleellista lienee se, että katse on silti tavoitteessa, ei siinä, mikä meni pieleen tai miten asioiden pitäisi olla toisin. Ja varmaan aikatauluissa kannattaisi huomioida aina yllätykset, sillä niitä usein tulee.