Gradutakuu-kirjan ensimmäisen laitoksen ilmestymisestä tulee tänä syksynä täyteen kymmenen vuotta. Kirja on kestänyt aikaa, mistä merkkinä on tietysti vuonna 2015 ilmestynyt uusi laitos. Ikään kuin osoituksena kirjan kestävyydestä siitä otettiin tänä syksynä jälleen uusi painos.
Kymmenen vuoden ja uuden painoksen kunniaksi onkin aika järjestää kilpailu. Osallistu kilpailuun ja voita oma kirja!
Jos haluat kirjan itsellesi, kommentoi tätä viestiä ja vastaa seuraaviin kahteen kysymykseen:
1) Mikä gradun tekemisessä on sinusta kaikkein vaikeinta?
2) Mikä gradun tekemisessä auttaa sinua parhaiten?
Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kolme kappaletta Gradutakuu-kirjaa. Kilpailuaikaa on viikon ajan, eli se päättyy keskiviikkona 23.10.2019 puolenyön aikaan. Kirjat arvotaan perjantaina 25.10. Voittajat saavat kirjan postissa.
Voit vastata nimimerkillä, mutta käytä vastatessasi todellista sähköpostiosoitetta, jotta saan yhteyden sinuun siinä tapauksessa, että voitat. Sähköpostiosoite ei näy ulkopuolisille.
Jos arpaonni ei osu kohdalle tai myöhästyt kilpailusta, vieraile Art Housen kirjakaupassa. Sieltä kirjaa saa varsin edulliseen hintaan, joko painettuna kirjana tai vielä edullisemmin e-kirjana.
Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, myös Tohtoritakuu-kirjastamme otettiin tänä syksynä uusi painos. Voisin itse asiassa järjestää sen kunniaksi samanlaisen kilpailun. Palataan siihen vähän myöhemmin!
—
EDIT 24.10.2019:
Kilpailu on nyt päättynyt ja arvonta suoritettu! Arvonnassa käytettiin Random Number Generator -sivuston satunnaisgeneraattoria. Päätöksestä ei saa valittaa!
Voittajiksi valikoituivat kommentit 3, 6 ja 7 eli nimimerkit Päivi, Senni ja Saara. Onnittelut voittajille! Otan teihin yhteyttä sähköpostilla, jotta saatte kirjanne.
Kiitos kaikille osallistujille! Kilpailu on nyt ohi. Saatte kuitenkin mieluusti yhä kommentoida alle ja kertoa siitä, mikä gradun tekemisessä sinusta on vaikeaa ja mikä siinä auttaa.
Itse graduprosessia aloittaessani itselläni aihe pääpiirteissään on selvä, mutta tarkempi rajaus tuottaa tuskaa. Lisähaastetta tuo se, että olen maisteroitumassa ammattikorkeakoulun pohjalta, joten yliopiston kaikki koukerot eivät ole ennestään tuttuja. Kumpulanmäellä on kuitenkin todella upeat ohjaajat, jotka auttavat hyvin työssä alkuun ja eteenpäin.
Kirjottaminen ja eniten auttaidi intensiivinen ohjaus.
Kaikkein vaikeinta on saada aikaan järkevän laajuinen tekele, josta voi lukea selkeästi mitä halutaan sanoa, ja miten siihen on tieteenalan sääntöjen mukaan päädytty. Jotta seuraavan on helppo halutessaan jatkaa tonkimista.
Työssä auttaa yhdessä tekeminen, ohjausryhmän tuki ja palaute. Ja että voi kysyä tyhmiä.
Vaikeinta on alku ja itseluottamuksen puute. Häpeän omaa tekstiä jne. etten halua edes ajatella asiaa… Apua tähän tilanteeseen haen nyt opintopsykologilta. Muuten auttaa konkreettiset ohjeet.
Vaikeinta on se, että ei vaan tee vaikka pitäis. Aika kuluu ja ” sitte joskus”.
Onneksi on deadlinet eli aikataulu pakottaa valmistumaan.
Arkkitehdin tutkinnon lopputyö, diplomityö, tuottaa vaikeuksia kirjoittamisen osalta. Yleiseti alan diplomityöt ovat suunnitelmapainotteisia, jolloin kirjallisen osion laajuus on kokonaisuudessa hyvin pieni, eikä tieteellisen kirjoittamisen kursseja tästä johtuen löydy opintovalikoimasta yhtä runsaasti kuin muilla tieteenaloilla.
Valitsemani kirjallisen työn pohjaksi olisivat tarpeen selkeät ohjeet ja harjoitukset.
Vaikeinta on se, kun tunteet ottavat vallan, eikä osaa suhtautua tekeleeseen objektiivisesti. Itseluottamus ja jonkinlainen omanarvontunto varmaan jeesaisivat, samoin ohjaaja, joka ei ghostaisi vuodeksi.
Vaikeinta on aloittaminen ja aiheen valinta. Sitten kun joku aihe on löytynyt, sen rajaaminen tuottaa tuskaa.
Muuta en vielä osaa kommentoida, koska oma graduprojektini junnaa (kuten ehkä kommentista voikin päätellä) ihan lähtökuopissa. Ei auta 😀
Vaikeinta on ollut koko projektiin ryhtyminen ja aloittaminen. Aloittamisen jälkeen tuli aiheen muutos, parikin kertaa, jotka ovat vieneet tehokasta työaikaa monta kuukautta. Gradun tekemisessä auttaa parhaiten työmäärän paloittelu, jakaminen konkreettisiin osiin.
Gradun tekemisessä alkuun pääseminen on ollut hyvin vaikeaa useammastakin erinäisestä syystä. Kiinnostavan aiheen löytäminen ei ole ollut yksinkertaista, minkä päälle tiedekunnan suunnalta tulleet pakotteet ja opiskelijoiden välinen kilpailu tarkoittivat, että en voi tehdä gradua haluamastani aiheesta – en nimittäin mahtunut oikean aihealueen professorin ohjausryhmään. Nyt olen jumissa ei-niin-mieluisan aiheen kanssa, mutta eteenpäin on pakko räpiköidä, jos haluaa joskus valmistua (eikä odottaa taas vuotta uutta graduryhmähakua).
Eniten minua on tähän mennessä prosessia auttanut oman asennoitumisen kääntäminen niin, että muistan, ettei gradu ole mikään elämää mullistava instrumentti, vaan hieman tavallista kurssityötä laajempi kirjallinen katsaus, jota kukaan tuskin arvostelemisen jälkeen pahemmin tulee lueskelemaan. En siis ota liikaa paineita työn laadusta, vaan keskityn lähinnä saamaan jonkinlaisen valmistumiseen oikeuttavan tekeleen valmiiksi.
Tiedän, että jatkossa ongelmakseni tulee muodostumaan myös kirjoitustyön aikatauluttaminen. Siihen pulmaan minulla ei ole vielä ratkaisua, mutta ehkä sellainen löytyisi Gradutakuu-kirjasta.
Materiaalin ja ulkopuolisen lähteiden haaliminen oli lähes mahdotonta vaikka alalla oli käytänteitä.
Gradun tekemisessä auttaa perheen tuki.
Kaikkein vaikeinta gradun tekemisessä ainakin tähän mennessä on ollut aiheen rajaaminen sekä rajauksen sisällä pysyminen, kun tutkimusprosessissa ja muutenkin tulee vastaan uusia kiinnostavia asioita, jotka vaikuttavat siltä, että ne haluaisi tai ne ehkä pitäisi sisällyttää graduun.
Parhaiten auttaa yksityiskohtaisten mutta joustavien aikataulujen luominen ja työskentelyrutiinin pitäminen suhteellisen säännöllisenä.
Gradun tekemisessä vaikeinta on ollut uskoa itseensä ja tutkimuskohteeseensa niinäkin hetkinä, jolloin gradun teoria ja rajaus on vielä vahvasti muotoutumassa. Parhaiten minua on auttanut vertaistuki eli se että olen saanut puhua aiheestani ihmisille, jotka ovat jaksaneet kuunnella. Toisaalta myös itsetyöhön tarttuminen ja siinä pala palalta eteneminen ovat helpottaneet tuota ahdistusta.
Haastavinta on säilyttää mielenkiinto kirjoittamiseen, kun aloittamisesta on jo kulunut pari vuotta. Eniten apua tekemiseen sain yliopiston gradukursseilta.
Kiitos kaikille osallistuneille! Paljon mielenkiintoisia kommentteja. Itse kilpailu on nyt ohi. Saatte kuitenkin mieluusti yhä kommentoida ja kertoa siitä, mikä gradun tekemisessä on vaikeaa ja mikä siinä auttaa.