Graduprosessin sudenkuopat

Kuva: MSVG (Flickr)

Suuri osa tällä sivustolla olevista artikkeleista käsittelee tavalla tai toisella gradun tekemisen prosessia: Miten gradu suunnitellaan? Miten työpäivät kannattaa järjestää? Mikä auttaa keskittymiseen? Miten vaikeudet voi voittaa?

Gradun tekemisen prosessissa tai ylipäätään melkein missä tahansa kirjoittamisen prosessissa on kaksi sudenkuoppaa, joita kannattaa varoa. Nämä sudenkuopat tai salakavalat ansat ovat, että:

1) Ajattelet, että prosessi on kaikilla kirjoittajilla samanlainen
2) Ajattelet, että prosessi on joka kerta samanlainen

Deadlinen taika

Putoan itsekin näihin ansoihin yhä uudestaan. Eräs väitöskirjaa tekevä ystäväni vannoo esimerkiksi deadlinen nimeen. Kun hän on sopinut lähettävänsä ohjaajilleen tekstiä kuun loppuun mennessä, tuosta deadlinesta ei tingitä. Ennemmin hän tinkii laadusta. Itse asetettu deadline on ystävälleni positiivinen tekijä, joka pakottaa hänet toimeen.

Kun kuuntelen ystäväni kuvausta hänen työskentelystään, tulen tietysti kateelliseksi ja ajattelen, että minunkin pitää keksiä itselleni deadline. Olenkin kokeillut erilaisia itse määriteltyjä deadlinejä monesti. Koskaan ne eivät ole olleet erityisen menestyksekkäitä.

Deadline toimii minulla, jos se on aito. Itse asettamani deadlinet (esimerkiksi ennen kesälomaa pitää olla valmiina sitä ja tätä) sen sijaan aiheuttavat minulle vain ahdistusta ja toteuttamatta jäädessään huonon itsetunnon. Minun on paljon parempi keskittyä siihen, että pyrin yksinkertaisesti työskentelemään säännöllisesti aikataulua sen suuremmin murehtimatta, tekivät muut mitä tahansa. Minunkin väitöskirjani valmistuu kyllä.

Hyvin luistaa, vai luistaako?

Toinen ongelma liittyy siihen, että helposti ajattelee asioiden tapahtuvan uudestaan samanlaisina tai samalla tavalla. Otan tästäkin omakohtaisen esimerkin.

Oma väitöskirjani tulee koostumaan erillisistä, tieteellisissä lehdissä julkaistuista artikkeleista. Artikkeleista ensimmäinen syntyi varsin vaivattomasti. Toki sitäkin edelsi kauan kestänyt aineiston keruu ja analyysi, mutta itse teksti syntyi melko lyhyessä ajassa. Tässä auttoi varmasti kunnon deadline: artikkeli ilmestyi erään lehden teemanumerossa, ja se piti tosiaan saada valmiiksi tiettyyn päivämäärään mennessä. Tämä ei ollut kuitenkaan ainoa syy. Myös artikkelin fokus ja pääasiallinen argumentti rakentuivat jotenkin melko lailla itsestään.

Tämän jälkeen ajattelin tietysti muidenkin artikkelien syntyvän yhtä helposti. No, ihan näin ei kuitenkaan käynyt. Kaksi seuraavaa artikkelia ovat olleet aika vaikeita toteuttaa. Artikkelien rajaaminen on ollut vaikeaa, ja prosessiin on tullut kaikenlaisia mutkia. Myös oma tilanteeni on muuttunut. Kyllä nuokin artikkelit valmistuvat. Olisin kuitenkin säästänyt itseltäni monta hammastenkiristystä, jos en olisi odottanut prosessin toistuvan samanlaisena ja pitänyt vaikeuksia jotenkin odotuksenvastaisina.

Mitä tehdä?

Ehkä edellä kuvatuissa ajattelutavoissa on jotain yleisinhimillistä, ja siksi niitä ei ehkä täysin voi välttää. Jotain kuitenkin voi tehdä.

Koeta luottaa omaan tapaasi tehdä gradua, ja tunne itsesi graduntekijänä. Jos deadline, tomaatit tai säännölliset tapaamiset ohjaajan kanssa toimivat, käytä niitä. Jos opit vaikkapa tältä sivustolta tai toiselta graduntekijältä uusia niksejä, kokeile niitä toki ennakkoluulottomasti. Älä kuitenkaan ajattele, että sinun gradusi valmistuu automaattisesti jotain toista matkimalla tai että sinun olisi pakko tehdä gradusi samalla tavalla kuin muut.

Koeta pitää myös mielesi joustavana. Yhtenä päivänä gradukirjallisuuden lueskelu rannalla voi onnistua mutta toisena taas ei. Silloin voi olla tarpeen muuttaa työskentelytapoja ja mennä vaikkapa kirjastoon lukemaan. Tai sitten on syytä laittaa kirjat loppupäiväksi syrjään ja tehdä välillä jotain muuta. Jos pidät valmistumisen selkeänä mielessäsi, löydät kyllä keinot sen toteuttamiseksi.

Siirryn nyt kesälomalle ja palaan tämänkin blogin ääreen jälleen elokuussa. Keskustelupalstalla on kuitenkin päivittäin aktiivista keskustelua gradun tekemisestä. Tällä hetkellä siellä käydään hyvää keskustelua aineiston analysoimisesta ja analyysiluvun kirjoittamisesta. Jos kaipaat graduseuraa, rohkaisua ja vinkkejä, suuntaa keskustelualueelle!

One thought on “Graduprosessin sudenkuopat

  1. Kiitos, Kimmo, artikkelista! Saimme sen sinulta ajatuksenherättäjäksi juuri ennen lomille siirtymistäsi. Minusta tuo oli hieno viesti, kun kehotit jokaista luottamaan omaan tapaansa tehdä gradua ja pyrkiä yleensäkin tuntemaan itsensä graduntekijänä! Niin, ja että jokainen luova prosessi on eri kirjoittajilla ja eri kerroilla useimmiten erilainen.

    Näinhän se on; jokaisen gradun syntyprosessi on ainutlaatuinen ja parhaiten siitä selviää, kun etsii ja löytää sen oman tavan mennä eteenpäin työskentelyssä. Kiitos vielä muistutuksesta! Johonkin tuon tapaiseen johtopäätökseen olen minäkin tässä alkanut päästä.

    Ja se on myös totta, että deadlinet toimivat vain, jos ne ovat jollain tavalla todellisia deadlineja, joita taas on aika kurjaakin asettaa luovalle työskentelylle…:/ Mutta minkäs teet, välillä elämä pakottaa niitä tekemään ja toivon mukaan ne silloin auttavat esim. gradun valmistumista mitenkään kuitenkaan poissulkematta sitä, että gradusta voi tulla lyhyehkössä ajassa hyväkin lopputulema. Noh, itse kai vain tahdon ajatella näin, koska minulla on nyt käytössä dedikset, jotka uskoakseni parhaiten palvelevat tavoitteitani!

    Rentouttavaa & ansaittua kesälomaa sinulle, Kimmo! ¤¤¤ Vi ses!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *