Onko vika ihmisissä vai systeemissä?

Kuva: o palsson (Flickr)

Olen jo aiemminkin hehkuttanut Chip ja Dan Heathin kirjaa Switch. Kirjassa on valtava määrä oivalluksia kaikesta siitä, mikä liittyy niinkin yleismaailmalliseen aiheeseen kuin muutos.

Yksi Heathin veljesten teeseistä on tämä:

What looks like a people problem is often a systems problem.

Toisin sanoen, ongelma näyttää melkein aina johtuvan ihmisistä ja heidän toiminnastaan, mutta todellisuudessa ongelma usein johtuukin järjestelmästä.

Ajattelemme helposti: “Kunpa vain saisimme nämä ihmiset ymmärtämään jotain oleellista tai kunpa saisimme motivoitua heidät, niin he toimisivat toisin.” Todellisuudessa muutos onnistuisikin paremmin muuttamalla jotain pientä itse järjestelmässä.

Jos meillä on kaksi ryhmää opiskelijoita, joista toinen on saanut gradunsa tehtyä ja toinen ei ole saanut, ajattelemme helposti, että jälkimmäiset opiskelijat ovat vain laiskoja tai tyhmiä tai että he eivät ole ymmärtäneet jotain. Uskoisin, että tähän ryhmään kuuluvat graduntekijät ajattelevat usein itsekin vian olevan heissä itsessään.

Katselin jokin aika sitten Juha Hakalan viisi vuotta vanhaa videota gradun kirjoittamisesta. Videossa Hakala kertoo, että hän selvitti kollegansa kanssa, kuinka paljon Suomessa on sellaisia korkeakouluopiskelijoita, jotka olivat opiskelleet yli seitsemän vuotta ja joilla kaikki muut opinnot paitsi gradu tai diplomityö oli suoritettu. Vuonna 2004 tällaisia opiskelijoita oli 15 000.

Viime vuosien tutkinnonuudistukset ovat todennäköisesti karsineet tuota lukua jonkin verran, mutta roikkuvien gradujen määrä liikkuu silti tuhansissa. Aika paljon luusereita!

Vai olisiko itse järjestelmässä jotain, joka kaipaisi muutosta?

8 thoughts on “Onko vika ihmisissä vai systeemissä?

  1. Heippa!

    Olen mielenkiinnolla seurannut tätä Gradutakuu-sivustoa viime keväästä asti – ensin gradun juuri tehneen maisterin silmin ja nyt yhä enemmän työroolissani Kuopion kesäyliopiston suunnittelijana ja opinto-ohjaajana.

    Yhdyn täysin siihen, että toistakymmentatuhatta roikkuvaa gradua eivät kaikki selity saamattomilla ihmisillä, vaan jokin vika on meidän gradutuotantoa tukevassa systeemissämmekin. Ymmärtääkseni monet gradutallit ja Maisterihautomokin on resurssisyistä lopetettu. Mm. tästä syystä olemme käynnistämässä valtakunnallista gradusparraustoimintaa Kuopiosta käsin. Ideana on tukea kokeneiden, akateemisten ohjaajien avulla graduprosessia syrjäyttämättä virallista yliopistollista ohjausta. Ohjaajamme ovat graduntekijöiden käytössä enemmän ja syvemmin kuin professoriohjaajat ehtivät olla. Kielenhuoltokysymykset, aikataulutus, menetelmävalinnat, aineistonkäsittelytuska, lähdekritiikki… kaikki se mitä pitkään prosessiin kuuluu, ei ole vierasta ohjaajillemme.

    Olisiko gradutakuu-sivustolla/ylläpitäjällä ja gradusparraustoiminnalla jotain yhteistä kohderyhmän lisäksi? Voisimmeko verkostoitua ja hyödyttää yhdessä opiskelijoita? Ehkä samalla poistaa yhteiskunnasta turhaa, keskeneräisten gradujen tuottamaa huonommuuden ja keskeneräisyyden tunnetta?

    Idealistina jään odottamaan vastausta 😉
    t. Soili Meklin

  2. Kiitos idealistisesta kommentista, Soili! Minäkin olen idealisti (joissain asioissa). 🙂

    Hyvältä kuulostaa tuo teidän hankkeenne! Meidänkin yliopistossamme (Helsinki) on viime aikoina syntynyt useita erilaisia hankkeita gradujen valmistumisen auttamiseksi. Toivottavasti niistä syntyy myös pysyviä toimintamalleja.

    Maisterihautomon menestyksekkään ohjauksen takana oli nimenomaan nopea palaute henkilöltä, joka ei ollut sisältöaineen erityisasiantuntija. Tämä saa prosessia eteenpäin, ja myöhemmin voi tukeutua erityiskysymyksissä omaan ohjaajaan, joka taas tietää aineesta enemmän.

    Tietysti gradu vaatii tekijältään työtä, mutta voi instituutiokin ojentaa kätensä ja miettiä, miten asioita voisi kehittää.

    Kyllä minä mielelläni verkostoidun, myös teidän kanssanne! Laitanpa sinulle vaikka sähköpostia.

  3. Kolmen laitoksen seminaareissa istuneena olen jatkuvasti hämmästellyt sitä, miten vähän seminaariopetuksessa (ja graduoppaissa) puhutaan
    graduntekemisen käytännön työmenetelmistä, kuten muistiinpanotekniikoista ja ATK-ohjelmien käytöstä muistiinpanojen tekemisen, aineistojen hallinnan ja kirjoittamisen apuna jne. Nämä ovat kuitenkin olennaisen tärkeä osa varsinaista gradu-työskentelyprosessia ja ovat samalla käytännön avain sujuvaan ja tulokselliseen työskentelyyn gradun ja lähdeaineistojen parissa.. Ja jos näissä tökkii, niin koko graduprosessi saattaa tökkiä ja jumittua. Jos aineistojen hallinta ei ole kunnossa, niin kesken jääneen gradun pariin on tuskallista ja lähes mahdotonta palata monen vuoden jälkeen,

    Mitä tulee tieteellisen kirjoittamisen opetteluun, niin taiteiden tekemisen ja tutkimuksen puolella teosanalyysi on aina ollut tärkeä osa opintoja.
    Miksei näin voisi olla tieteellistä kirjoittamista opiskeltaessa kunkin tieteenalan ominaispiirteet huomioon ottaen. Seminaarinopintoihin täytyisi ehdottomasti kuulua hyvien tutkimusten ja väitöskirjojen analyysi. Tuolloin tarkasteltaisiin kohta kohdalta argumtentaatioanalyysin avulla, miten ja millaisten lähteiden pohjalta tutkija on tehnyt johtopäätöksensä ja päätynyt juuri noihin tiettyihin tutkimustuloksiin. Tällä tavalla voitaisiin oppia todella paljon tutkimuksen tekemisestä ja raportoinnista sekä tieteellisestä työskentelystä ylipäätään.

  4. Kiitos kommentista, dG! Huomiosi ovat hyviä. Erityisesti tuo tutkimuskirjallisuuden teosanalyysi ja lähiluku olisi (tietysti) erittäin hyödyllistä monille.

    Toisaalta on todettava, että opinnäytteen tekeminen on kyllä tosi moneen suuntaan kurottava projekti, eikä kaikkia yksinkertaisesti voi opettaa kursseilla, seminaareissa tai muutenkaan. Yksi ratkaisu voisi olla jonkinlainen johdettu vertaistuki, jossa yhdessä opeteltaisiin noita asioita. Tiedä häntä…

  5. Moi Kimmo!
    Tarkoitin teosanalyysimetodilla lähinnä seminaarityöskentelyyn sopivaa pistokokeenomaista tutustumista jonkin tutkimuksen (esim. Diss.) tiettyyn lukuun. Ryhmätehtäväksi voisi antaa perehtymisen ko. lukuun siten, että etsimällä käsiin lukuun liittyvä lähdekirjallisuus tutkitaan miten kirjoittaja on lähteitään käyttänyt kirjoittaessaan lukunsa tutkimustekstiä, miten hän tutkimusongelmaansa liittyen saanut vastaukset kyseisten lähteiden avulla ja tehnyt johtopäätöksenä, jotka ovat osa tutkimustulosta. Voisiko ko. lähteiden pohjalta päätyä toisenkinlaiseen johtopäätökseen…? Tällainen tutkimuksen lähiluku voi olla hyvinkin valaisevaa ja opettavaista oman tutkimusprosessin kannalta.

    Toisaalta käänteinen metodi tälle olisi ryhmä/parityöskentelytehtävä, jossa annetaan rajattu suppea tutkimusongelma ja valmiit lähteet, samat kaikille. Sen jälkeen on kirjoitetava lyhyt tutkimusteksti annettujen lähteiden pohjalta. Idea on siinä, että vertailtaessa ryhmien tutkimustuloksia(=tutkimusraportti/teksti) voidaan oppia paljonkin siitä, miten lähteitä käytetään ja miten lähteiden pohjalta voidaan argumentoida.

    Näitä metodeja voisi tietysti kokeilla jo seminaaria edeltävissä tieteellisen kirjoittamisen opinnoissakin (kandidaatintutkielma-valmennus tms).

  6. Moi dG! Nuo molemmat ehdotuksesi ovat erittäin hyviä. Kyllä minäkin soisin niitä käytettävän.

    Tiedän, että monissa seminaareissa luetaan graduja, ja olen itsekin luettanut graduja kirjoittamisen kursseillani. Tällöin kyse on ollut kuitenkin pikemminkin tekstilajin hahmottamisesta kuin argumentoinnin tai luku-, kappale- ja virketason tekstin rakentamisen opettelusta. Tuo jälkimmäinenkin olisi monille varmasti tarpeen.

    Huomaa kuitenkin, että taiteentutkijana kykysi analysoida teosta (tässä tapauksessa opinnäytettä) saattaa olla parempi kuin keskivertograduntekijällä. Kaikkien alojen opiskelijat eivät välttämättä ole lainkaan tottuneet tekstien analysoimiseen.

  7. Tuossa alkuperäisessä kirjoituksessa kysyttiin voisiko järjestelmässä olla ongelma.

    Jos vastaus on myönteinen, niin missä järjestelmässä on vikaa? Nimittäin tuskin kaikki 15 000 gradua vaille valmiit ovat gradun tekoon hyytyneet, vaikka niin Helposti tulisikin ajatelleeksi. Esimerkiksi työelämä-niminen systeemi ansaitsee osansa – ja siten ongelma olisikin enemmän siinä systeemissä joka ohjaa kohdistamaan huomiota “luusereihin” ja kysymään missä vika.

  8. Kiitos kommentista, Toisen laidan idealisti! Systeemissä voi olla ja varmasti onkin monenlaisia ongelmia. Heitetään esimerkkinä vaikkapa kansainvälisesti verrattuna varsin huono opiskelija-opettaja-suhdeluku.

    Käsittääkseni tuo 15 000 oli sellaisten opiskelijoiden luku, joilta puuttui vain ja ainoastaan gradu. Onko homma tyssännyt graduun vai onko gradu vain jäänyt tekemättä, on sitten toinen asia.

    Korkeakoulusysteemin yhtenä tavoitteena on tuottaa tutkintoja. Jos isolta osalta opiskelijoita jää yksi osa tutkinnosta ja siten koko tutkinto puuttumaan, on se ainakin systeemin näkökulmasta ongelma. Aika monessa paikassa tähän on havahduttukin, sillä omassa yliopistossani on tällä hetkellä useita hankkeita, joiden tavoitteena on saada roikkuvia graduja valmiiksi.

    Se, onko asia ongelma yksittäisen opiskelijan kohdalla, on puolestaan aika henkilökohtainen kysymys. Toisille on, toisille ei. Tunnen itse useita työelämässä hyvin menestyneitä ihmisiä, joita kuitenkin jollain tasolla harmittaa, että gradu on tekemättä, vaikka he eivät sitä tietystä näkökulmasta “tarvitsekaan”.

Vastaa käyttäjälle Soili Meklin Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *