Jotta opaskirja saisi huomiota, sen markkinoinnissa tulisi tietysti tehdä paljon suuria lupauksia. Jos olisin amerikkalainen, lupaisin, että kirjani lukemalla gradusi valmistuu kuukaudessa.
Itse asiassa gradu on mahdollista kirjoittaa kuukaudessa. Todellisuudessa se on mahdollista kirjoittaa jopa vielä nopeammin. Gradun kirjoittaminen kuukaudessa ei kuitenkaan ole mikään temppu. Se on ensisijaisesti päätös.
Se, kirjoitatko gradun kuukaudessa vai vuodessa tai kirjoitatko hyvän vai huonon gradun, on kiinni ensisijaisesti omista tavoitteistasi ja valinnoistasi. Gradutakuu auttaa sinua tekemään nämä valinnat ja saattamaan graduprosessisi päätökseen.
Gradutakuu-kirjasta löydät suuren joukon harjoituksia, jotka tekemällä gradusi aihe kirkastuu ja gradusi todella valmistuu. Kirjassa esitellään myös kaksi vaihtoehtoista gradun kirjoittamisen tapaa, Gradukuukausi ja Lumihiutalemenetelmä. Lisäksi käsitellään kattavasti erilaisia graduntekoon liittyviä ongelmia sekä sitä, mitä niille voi tehdä.
Gradusi valmistuu näin:
1) Ensin mietit, mitä oikeastaan tavoittelet gradullasi
2) Seuraavaksi kirjoitat, nopeasti ja paljon
3) Lopulta haet palautetta, jonka avulla hiot tekstisi jättökuntoon
Näin sanottuna koko homma kuulostaa yksinkertaiselta. Todellisuudessa se ei välttämättä tietenkään ole sitä. Gradutakuu-kirjasta löydät paljon neuvoja, rohkaisua ja käytännön harjoituksia, joiden avulla gradustasi todella tulee valmis.
Voit ostaa Gradutakuun omasta kirjakaupastasi tai täältä. E-kirjan voit ostaa erittäin edulliseen hintaan esimerkiksi täältä.
Tilasin tuon siun kirjan. 🙂 Ja hyvältä vaikuttaa. Nyt miulta ei puutu enää kuin se ohjaus, mutta on vain selvittävä ilman.
Moi Pupuce! Toivon vilpittömästi, että kirjasta on sekä iloa että hyötyä! Kyllä ne puuttuvat sivut sieltä syntyvät!
Laitokselta postia ja vapuksi homma kasaan. Vastahan sitä on 6 vuotta rakenneltu. 10min. sitten meni usko… Googleen ”miksi gradun kirjoittaminen on niin vaikeaa” ja kummasti helpotti. Kirja on myös loistava apuväline, tajuaisi vain miksi en tehnyt tätä jo vuosia sitten. Ei gradu vaikea ole, deadlinen puute on.
Hei, Kuukaudessa kasaan! No sieltähän se deadline nyt sitten tuli! Nyt ei kannata käyttää enää hetkeäkään sen miettimiseen, mitä en ole tehnyt tai miksi en tehnyt silloin ja silloin. Kyllä sä saat sen vapuksi tehtyä, kunhan teet lujan päätöksen tehdä niin. Tsemppiä rutistukseen!
No niin Kimmo. Kiitos sivuistasi ja neuvoistasi. Tampereen yliopisto muisti tänään postilla ja Magna tuli.
Muillekin rohkeutta ja yritystä! Ei se niin vaikeaa ole, suurin haaste on pelko työn suuruudesta.
Vau! Tosi hieno juttu! Paljon, paljon onnea! Tuosta on varmasti mukava lähteä kesää viettämään! 🙂
Hei, kirjoitusprosesseja on erilaisia. Itse haluaisin kertoa omasta tavastani työskennellä gradun parissa. Graduni jäi alkutekijöihinsä vuonna 2000, kun sain kuukausipalkkaisen työn. Sen jälkeen en tietokoneeni työpöydällä tuijottavaa kuvaketta ”Gradu” klikannut yhdeksään vuoteen. Viime kesänä, hoitovapaalla, syntyi ajatus opintojen loppuunsaattamisesta. Olin innostunut, mutta myös jännittynyt, sillä oman tieteenalani oli tietenkin jonkin verran muuttunut kymmenessä vuodessa, etenkin ne teoriat, jotka olivat graduni viitekehyksenä.
Syksy meni opintoja täydentäessä (kieliopintoja, muutamia muita kursseja ja tenttejä) ja graduseminaarissa istuessa. Tuli selväksi, että gradu pitää käytännössä aloittaa aivan alusta, niin paljon teoreettinen viitekehys oli muuttunut. Luin jonkin verran lähdekirjallisuutta, jotta sain seminaarissa esiteltäväksi kelpaavan katkelman tehtyä.
Joulun jälkeen olisi sitten pitänyt aloittaa itsenäinen työskentely. Pääni kyllä työskenteli gradun parissa koko ajan, mutta uudet teoriat tuntuivat käytännön työssä jotenkin päälle liimatuilta, ja itse asiassa koko tutkimusaihe oli mielestäni huono. Olin ahdistunut, ja yritin miettiä, miten pääsen eteenpäin.
Maaliskuun lopulla pforessori lähestyi minua sähköpostilla kysyen, mitä gradulleni kuuluu ja muistuttaen samalla, että ”vanhana opiskelijana” minun tulee saada paperit ulos viimeistään 31.7. Se oli tarvittava tönäisy: oli pakko ruveta töihin. Kesäksi suunnitellun pitkän ulkomaan matkan takia gradu olisi pakko jättää viimeistään kesäkuun alkupäivinä – minulla olisi siis reilut kaksi kuukautta aikaa!
Kävin työhön valtavalla tarmolla. Luin alan lähdekirjallisuutta valtavat pinkat, istuin kirjastoissa, surffasin netissä, setvin omaa aineistoani. Vähitellen tuli selväksi, MITÄ minun kannattaa aineistosta tutkia ja MILLÄ keinoilla. Siinä hötäkässä graduni aihe laajeni huomattavasti (tosin työmäärä ei oleellisesti kasvanut) ja löysin viimeinkin sen punaisen langan, miten hyödyntää teoriaa relevantilla tavalla. Kirjoitin, kirjoitin ja kirjoitin. Työpöytä ja koko makuuhuoneemme oli kuin kaaos: kirjoja eri pinoissa (joiden oikean järjestyksen vain minä tiesin) valtavat määrät printattua tekstiä (omaa ja muiden), muistiinpanoja, post it -lappuja, jotka sisälsivät mystisiä koodeja jotka vain minä osasin tulkita… Ja seinällä oli hieno ”Tee tämä” -lista, joka sisälsi kaikki tulevat työnteon vaiheet aina viimeiseen oikolukuun asti. Lista lyheni ja lyheni, viimein tuli aika lähettää teksti professorille viimeiseen tarkastukseen, ja sain luvan käsikirjoituksen sitomiselle. Vielä sen jälkeen tein käsikirjoitukseen merkittävän lisäyksen (kaavion, jonka avulla selvitin, miten erästä keskeistä käsitettä käytetään juuri tässä työssä), ja sen jälkeen, viimeinkin, jätin käsikirjoituksen kirjasitomoon ja toimitin kappaleet yliopistoon.
Arvosana: Eximia cum laude approbatur!
Mitä halusin tarinallani osoittaa, on se seikka, että itse kirjoitusprosessi saattaa todellakin kestää vain noin kuukauden, mutta todennäköisimmin sitä kyllä edeltää (ainakin alitajuinen) työskentely aiheen parissa. Kun lopulta kävin töihin ja istuin alas kirjoittamaan, kaikkiin graduuni liittyviin ongelmiin tuntui löytyvän ratkaisu – olinhan kuitenkin jo syksystä lähtien jollain tasolla työstänyt graduni aihetta ainakin päässäni.
Tarinallani haluan myös sanoa, että tauko aktiivisessa kirjoitustyössä antaa aivoille ja mielelle tarpeellista lepoaikaa toimia luovasti ja löytää uusia ratkaisuja ongelmiin. Mielestäni tauot ovatkin lähes yhtä tärkeitä gradun teon kannalta kuin itse kirjoittaminenkin: ne antavat etäisyyttä gradulle ja auttavat näkemään sen uudessa valossa. Tärkeää on kuitenkin asettaa itselle selkeä takaraja: gradun on oltava valmis tiettyyn päivään mennessä. Muuten mukavuuteen taipuvainen ihmisluonne alkaa käyttää luovia taukoja aivan muihin tarkoituksiin, ja päämäärä unohtuu.
Graduprosesseja on erilaisia, ja jokainen, joka haluaa, saa kyllä gradunsa tehtyä. Jokaisen graduntekijän tulisi opetella jaloa joutilaisuutta, jolloin mieli saa virrata vapaasti, uusia ratkaisuja ongelmiin etsien.
Kimmolle erityiskiitos ajatuksesta, että ahdistus on merkki siitä, että on keksimässä, oppimassa tai tajuamassa jotain uutta ja merkittävää. Se pitää täysin paikkansa myös omalla kohdallani!
Hei Haapalainen! Paljon kiitoksia inspiroivasta tarinasta! Puhut täyttä asiaa. Ja valtavasti onnea myös gradun valmistumisesta ja hienosta arvosanasta! Nyt tuntuu varmasti aika hyvältä. 🙂
Jälleen yksi adistunut gradun vääntäjä ilmoittautuu. Löysin loistavan blogisi (ja tämän postauksen) oikeaan aikaan koska olin juuri menettämässä toivoni saada gradu valmiiksi kahdessa kuukaudessa. Olen tuskaillut työni kanssa viimeisen vuoden ja nyt asetin itselleni takarajaksi valmistumisen vuoden loppuun mennessä. Rima on todella matalalla ja tavoite on saada paperit ulos arvosanasta piittaamatta, mutta silti aloittaminen ja vauhtiin pääseminen tuottaa vaikeuksia. Ja vaikka kuinka on opiskellut erilaisia luovia ideointimenetelmiä, tuntuu ettei niitä osaa käyttää nyt kun niille olisi käyttöä.
Otan matraksi tuon ”Ahdistus on merkki siitä, että on keksimässä, oppimassa tai tajuamassa jotain uutta ja merkittävää”-ajatuksen ja ehkä tästä valtavasta ahdistavasta möykystä syntyy valmis gradu ja yksi rajapyykki on taas saavutettu. 🙂
Tervetuloa mukaan, pian valmis maisteri! Kyllä valmis gradu vuoden loppuun mennessä kuulostaa ihan mahdolliselta.
Kokeilepa vaikkapa pomodoro-tekniikkaa (linkki löytyy Suosittuja sivuja -otsikon alta). Se voisi auttaa pääsemään työskentelyyn käsiksi.
Keskustelualueella taas on pari muutakin, joilla on aika samankaltaiset tavoitteet kuin sinulla. Tule mukaan jakamaan tuntemuksia!
Samoin täällä on kuukausi aikaa, tai puolitoista, takana kolme vuotta graduntekoa, eriasteisella aktiivisuudella tosin. Tekstiä on kasassa ja ajatuksia noin 60 sivun verran, mutta se kaipaa järjestämistä ja napakoittamista vielä paljon. Ja viitteitä…
Välillä on karsea olo. Ja epätoivoinen. Että tämä ei tule valmiiks. Että aika ei riitä, ja että mun työskentelytarmoja keskittymiskyky ei riitä. Jatkuvasti vaivaa ajatus, että tämä on tosi huono!
Mutta haluan yrittää täysillä, sillä alkaa jo käydä itsetunnolle, kyllästyttää, harmittaa, itsesäälittää koko juttu. Liikaa aikaa on jo kulunut. Haluan eroon gradustani.
Hei Liisi, ja kiitos kommentista! En tiedä lohduttaako se, mutta tuntemuksesi ovat kovin yleisiä. Ja pakko todeta myös, että 60 sivua on kyllä erittäin hyvin.
Rutkasti tsemppiä loppurutistukseen! Kyllä se sieltä valmistuu, ja sitten siitä tosiaan pääsee eroon!
Yksi graduahdistuksen vallassa oleva ilmoittautuu mukaan! Vertaistukea tässä tarvitaan ja paljon. Kiitos jo etukäteen mahtavasta sivustosta, jospa tästä saisi sen tsempin saattaa gradu loppuun ja päästä eroon siitä! Pomodoro-tomaatit lähtevät juurikin tästä hetkestä eteenpäin kulkemaan mukana prosessissa! Työnantajalle on tullut luvattua saada gradu eka tarkistukseen marraskuun alkuun. Kauhistuttaa!
Tänne vain mukaan, Marikki! Kirjaudu myös keskustelualueelle, jos et ole sitä jo tehnyt. Siellä ahdistusta voi jakaa!
Haapalaiselle kiitos rohkaisevasta tarinasta, vaikka tuskin hän/sinä enää täällä käy, kun gradu on valmis.
Minun tilanteeni on samanlainenhko, eli seitsemän vuoden tauon jälkeen pitää käydä uudestaan käsiksi. tuumailua, ahdistusta, työtä, mutta ei punaista lankaa ja työflowta vielä näkyvissä.
Itsestäni tiedän, että kun sulattelen, palastelen, annan ajatuksille aikaa, syntyy tulostakin.
Nyt vaan pelkään, että jään sittenkin vain tuumausraiteelle tuumailemaan, enkä saa junaa siirrettyä tekoraiteelle.
Jepujee, mutta kiitos Haapalainen kun jaoit tarinasi, ja mieltsi hyvä arvosana, onnea!
Tervehdys Kimmo!
haluan kiittää aivan erinomaisen mainiosta ”Gradutakuusta”. Se on ollut minulle rohkaiseva ja todella sopiva kirja. Monet ihmiset (ohjaaja, vanhemmat, ystävät) ovat sanoneet, että selviät kyllä gradustasi, mutta vasta kirjaasi lukiessani aloin uskoa, että se voisi oikeasti onnistua.
Minäkin siis velloin aikani gradusuossa. Viime kesänä sitten järjestin itselleni kahden kuukauden tauon, linnoittauduin tietokoneen eteen ja ”Gradutakuu” takataskussa kirjoitin mokoman pois. Tänään koko homma on virallisesti purkissa, graduni arvioitu ja hyväksytty: minä (oikeasti, minä itse!) olen maisteri. Aurinkokin paistoi hienosti koko päivän!
Siispä vielä kerran: paljon, paljon kiitoksia hyvistä neuvoista ja kannustuksesta!
Terv. Anni
Hei vaan kaikille! 🙂
Aivan mahtavaa kuulla onnistumisen kokemuksia täällä ja onnea uusille maistereille!! 🙂 Itse tarvitsisin nyt oikein ison tsemppauksen ja innostuksen saattaa graduni loppuun!! Aloitin sen tekemisen jo yli 2 vuotta sitten (välissä olin tosin viime syksyn työharjoittelussa, jolloin gradua ei ehtinyt mitenkään tehdä). Työharjoittelu oli niin rankka, että seuraava kevät meni oikeastaan siitä toipuessa… Tarkoituksenani oli jatkaa gradua viimeistään kesän jälkeen, mutta edelleen olen ”aloittamassa” sitä. Nyt stressi ja ahdistus tekemättömyydestä ja omasta saamattomuudestani on niin suuri, että minun on PAKKO ja HALUAN saada graduni valmiiksi! Olisiko kenelläkään myytävänä käytettyä Gradutakuu-kirjaa hyvään alennettuun hintaan? 🙂 Olen aika tiukilla rahallisesti tällä hetkellä. Mutta jos tuo kirja oikeasti on auttanut, niin olisi mahtavaa päästä itsekin tutustumaan siihen 🙂
Ei muuta kuin kiitoksia sivuston pitäjälle! Tällaisia tsemppaus- ja vinkkijuttuja tarvitaan! Ja oikein hyvää talven jatkoa ja joulun odotusta kaikille! *<:-)
Terveisin yksi Eleviina
Moi Eleviina! Toi mun kirja on kyllä kallis kaupasta ostettuna. Jos se sua yhtään lohduttaa, en valitettavasti saa siitä hinnasta itselleni juuri mitään. 🙂 Kirjastoista löytyy jonkin verran kappaleita kyllä. Ja olen minä opiskelijoille sanonut, että jos kirjan avulla gradu valmistuu vaikka pari kuukautta nopeammin, onhan se ihan kannattava sijoitus.
Joka tapauksessa, täältä löydät toivottavasti myös ihan ilmaiseksi artikkeleita, joiden avulla pääset vauhtiin. Älä murehdi mennyttä, keskity siihen, että alat tehdä pieniä juttuja gradun valmistumisen eteen.
Toivottavasti onnistun saamaan keskustelualueen pian takaisin pystyyn, niin pääsette myös jakamaan ahdistusta ja onnistumisen kokemuksia. Tsemppiä!
Heips!
Eipä se Kimmo olisi haitannut, vaikka tekijä itse saisikin kirjastaan palkkion.. Mutta löysin kirjasi onneksi yliopiston kirjastosta ja nyt ihan mielenkiinnolla luen sitä 🙂 Toivottavasti sen ja tämän sivuston avulla tosiaan pääsisin työssäni eteenpäin! Kuten kaikki muutkin 🙂 Ei se tuo gradu minusta mikään iso mörkö ole. Semmonen työ, jonka pystyy kyllä selättämään, kunhan saa siihen taas otteen. Kiitos vielä, kun jaksat tsempata opiskelijoita! 🙂
Hei!
Gradun tutkimussuunnitelma palautettu ja nyt alkaisi aiheen työstäminen. Iski paniikki, koska en tiedä mistä aloittaisin. Eksyin yliopiston sivuilta tänne sivustolle ja pistin kirjan tilaukseen! Katsotaan miten paljon siitä on hyötyä -jo näiden sivustojen vinkeillä sain motivaatiota aloittamiseen. Tarkoituksena on kuitenkin tehdä töitä gradun ohella ja suorittaa vielä monta kurssiakin – eli tsemppiä tarvitaan.
Kirjaa odottelen nyt kuin kuuta nousevaa! Kiitos jo etukäteen sivustosta – edes joku tsemppaa!
Minä se täällä terve! Sama Eleviina, joka viime vuoden joulukuussa kaipasi tsemppiä. Nyt on gradu valmis ja tutkintoanomus lähtenyt yliopistolle! Valmistun ensi kuussa!!! 🙂 Neuvoksi kaikille gradun kanssa painiville: pitäkää mahdollisimman myönteinen ote siihen vaikka väkisin ja tehkää lähes joka päivä edes vähän. Koko ajan hilaatte sitä eteenpäin. Hetkellisiä taukoja saattaa tulla, mutta pitäkää ne lyhyinä! Gradun teko voi olla jopa ihan mukavaa, jos saa siihen myönteisen asenteen, ihan totta. Kun vain painatte alusta asti menemään sen kanssa, valmistuu se lopulta! Yrittäkää samalla pitää muu elämä mahdollisimman mukavana, josta saa sitten energiaa painia g:n kanssa. Kyllä se vielä selättyy! 🙂
Moi Eleviina! Tosi paljon onnea vielä valmistumisen johdosta! Hienoa! 🙂 Allekirjoitan vinkkisi täysin, ja nehän tulevatkin nyt kokemuksen suomalla varmuudella.
Hei,
sain oman alan kesätyöpaikan, jonne seuraavana vuonna kutsuttiinkin jo alkuvuodesta, pesti jatkui… sain lapsen: olin kolme vuotta kotona, tuona aikana tein kaikki muut opinnot loppuun paitsi sen gradun. Palasin töihin yli kaksi vuotta sitten ja gradu roikkuu yhä. Lomat kirjoitan gradua.
Olen teorioihin ja aiheen rajaamiseen pyytänyt kommentteja laitokseltani aina työn edetessä, useamman vuoden ajan. Päätin, etten enää enempää pilaa elämääni miettimällä gradua, vaan teen sen, kirjoitan pois alta. Työ harppasi eteenpäin ja lähetin laitokselle kommentoitavaksi, kun epävarmuus jälleen iski. Proffa puhui työn viimeistelystä ja osoitti ohjaajan. Hetken ehdin jo iloita, että voisin jopa oikeasti valmistua. Ohjaaja haukkui tekstini ja totesi, että ainoa vaihtoehto on aiheen vaihtaminen.
Ainoalta vaihtoehdolta alkaa tuntua opintojen keskeyttäminen. Kunpa sen gradun tosiaan saisi kuukaudessa aikaiseksi, tekisin.
hei Elli!
Miten siinä noin kävi, että laitos on tukenut sinua neuvoillaan vuosien ajan, ja proffa puhuu jo viimeistelystä, mutta toinen henkilö lyttää täysin?
Voitko puhua proffalle uudestaan, josko olisi jokin muu reitti valmistumiseen kuin tuo että aloittaa alusta?
Minä aloitin vuosi sitten gradun teon vanhan tekstini pohjalta, ja sen vanha teksti piti kuta kuinkin kirjoittaa uusiksi. Siinä vaiheessa se ei haitanntu, koska olin pitänyt 7 vuotta taukoa, ja etsin uuden teorian. Graduntekoon meni noin puoli vuotta. Arvosana ei lopulta ollut mikään loistava eli proffat löysivät aika paljon moitittavaa, mutta ainakin meni läpi.
Uskon, että sinäkin voit vallan hyvin saada gradun valmiiksi, vaikka juuri nyt tuntuu takkuiselta.
T Sapietil
Hei Elli!
Kyllä minä olen ihan samoilla linjoilla Sapietilin kanssa. Jos toinen professori puhuu viimeistelystä ja toinen koko aiheen vaihtamisesta, aika eri linjoilla ollaan.
Ota tosiaan siihen ensimmäiseen professoriin yhteyttä. Koeta olla haastamatta riitaa. Tuo esille, että haluat valmistua ja tuoda laitoksellekin tutkinnon ja tehdä työtäkin, mutta kohtuullisesti.
Olet tehnyt jo paljon, eikä ole kenenkään edun mukaista, että vaihtaisit aihetta. Tuskin mitään superhyvää gradua kuitenkaan tavoittelet?
Jos laitostasolla homma ei etene, voit ottaa yhteyttä myös tiedekuntaan. Kyllähän sinun pitää saada tutkintosi kasaan. Ja jos todella olet saanut ohjausta vuosien varrella ja aihekin on aikoinaan hyväksytty, ei laitos voi tässä vaiheessa kääntää kelkkaansa.
Kerro meille, miten homma etenee. Tsemppiä!
Moikka!
Täällä kanssa gradun kanssa painitaan, harkitsen Gradutakuu – kirjan ostamista tai ainakin nyt aluksi lainaamista. 🙂
Tilanteeni ei ole mitenkään epätoivoinen, olen tehnyt gradua nyt epäaktiivisesti syksystä lähtien, mutta olen vähän jäänyt pyörimään eri kirjojen lukemisen keskelle, ja tuntuu etten saa mitään konkreettista tekstiä aikaan. Alitajunta kyllä työstää jatkuvasti aihetta, mutta töiden (kylläkin osa-aikaisten, onneksi) takia en pysty tekemään täysipäiväisesti gradua. Olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että yritän lukemisen lisäksi tehdä muistiinpanoja ja kommentteja lukemastani heti, että saadaan joku tolkku tähän! Miten voi olla mahdollista, että 60 sivua aiheuttaa näin paljon stressiä? Olen melko kärsimätön ihminen, ja haluaisin saada gradun tehtyä nopeasti, joten ärsyttää tämä liian kauan kestävä pohjatyö.
Mutta kiitos kannustavista kommenteista, toivottavasti Ellinkin tilanne selviää. Ehkä sillä proffalla oli huono päivä? Älä luovuta!
Hei!
Saan kohta harmaita hiuksia. Esittelin ensimmäiset 20 sivua ohjaajalle ja yritin selvittää, että onko ok. Vastaus oli jotain epämääräisen ympäripyöreätä, josta ei ota mitään tolkkua. En saanut lisäkysymyksiini mitään järjellisiä vastauksia. Argh..haluaisin oikeasti vastauksen että onko tuotokseni riittävän korkeatasoinen. Vai eikö ohjaaja saa sanoa sitä? Pitääkö ensin tehdä koko työ ja sitten vasta saada mahdollinen huono arvosana? Nyt koko homma ollut jäissä jo useamman viikon. Haluaisin tosiaankin paperit tänä keväänä.
Hei,
onpa mukava lukea toisten kaltaistensa kokemuksia gradunteon ajoittaisesta piinasta. Onnea niille, jotka ovat omansa jo synnyttäneet ja voimia niille, jotka omaansa synnyttävät. Itselläni gradu vasta hautuu, sillä oman lapsen hautominen ja synnyttäminen menivät etusijalle. Ja nyt ”tipun” hoitaminen vie suurimman osan päivästä. Laskeskelin kyllä, että jos saan kirjoitettua syyskuusta alkaen joulukuuhun asti puoli sivua päivässä, gradun mitaksi tulisi ainakin 60 sivua. Tulisiko tällaiseen tahtiin pyrkiä?
Kiitos kommentista, Lauraliini! Tavoitteet ovat aika henkilökohtainen asia. Se, mikä sopii toiselle, ei ehkä sovi toiselle. Puoli sivua päivässä kuulostaa ihan mahdolliselta tavoitteelta. Se on selkeä eikä mitenkään liian iso. Kokeile, onko sitä helppo pitää yllä. Tsemppiä!
Minä aloitin graduseminaarin pari vuotta sitten. Ohjaaja halusi seminaarin kuluessa tutkimussuunnitelman, tein sen rimaa hipoen.
Nyt gradu on ollut ”pöytälaatikossa” seminaarista lähtien. Kolme sivua on tekstiä, aineisto kerätty ja neljä haastattelua litteroimatta.
Tuntuu erittäin hankalalta lähteä liikkeelle. Olen lukenut pari päivää tekstejä siitä, miten gradu on mahdollista kirjoittaa kuukaudessa. Joten otan itselleni tavoitteen: graduni on valmis syyskuun lopussa.
Olen tästä parille lähimmäiselleni maininnut ja he ovat olleet ihmeissään.
Olen itsekin ihmeissäni enkä tiedä onko tämä minulle mahdollista, mutta yritän parhaani.
Hei Tiri!
Kyllä kai sen kuukaudessakin voi tehdä, jos kerran olet noin pitkällä.
Itselläni oli suuria vaikeuksia käynnistää työ vuosien venkoilun jälkeen, mutta kun sitten raivasin kalenterista tilaa (otin mm töistä 4 kuukauden opintovapaan) ja menin joka aamu kirjastoon, niin siitä se pikku hiljaa alkoi valmistua.