GTD – toimiva malli gradun suunnitteluun

Olen molemmissa kirjoissani kirjoittanut suunnittelun tärkeydestä kirjoittamisessa. Tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että suunnitteluun käytetty aika lisää itse kirjoittamisen tuotteliaisuutta. Suunnittelusta voi joskus tulla sijaistoiminto itse tekemiselle, ja joskus onkin tarpeen vain heittäytyä kirjoittamaan, vaikkei vielä kokonaisuutta hahmottaisikaan. Silti yleensä suunnitteluun käytetty aika palkitaan kirjoittamisen aikana. Kuten vanha sanontakin kuuluu: ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.”

Gradun tai jonkin muun laajahkon kirjoitustyön kohdalla suunnittelu voi kohdistua periaatteessa kahteen asiaan 1) sisältöön sekä 2) itse prosessiin ja ajankäyttöön. Voit siis suunnitella, mitä teet ja miten teet. Suunnittelua voi tehdä monilla tavoilla: listaamalla mieleen tulevia ajatuksia paperille, tekemällä miellekartan eli mind mapin tai vaikkapa hahmottelemalla kokonaisaikataulua kalenterin avulla.

Viime aikoina olen itse ollut innostunut David Allenin kirjasta Getting Things Done: The Art of Stress-Free Productivity. Allenin mallia kutsutaan myös lyhenteella GTD. Se sisältää erittäin hyviä ohjeita erilaisten projektien suunnitteluun ja hallintaan. Olen soveltanut tuota mallia onnistuneesti hyvin monenlaisiin asioihin ja uskon, että se soveltuu mainiosti myös gradun suunnitteluun.

Esittelen seuraavassa tuon mallin lyhyesti. Allenin kirja on myös suomennettu, mutta itse olen lukenut vain englanninkielistä versiota. Niinpä artikkelissa käyttämäni termitkin ovat omia käännöksiäni.

Allenin mukaan ihmiset käyvät jotain asiaa suunnitellessaan luonnollisesti läpi seuraavat vaiheet, seuraavassa järjestyksessä:

1) Tarkoituksen määritteleminen
2) Periaatteiden ja reunaehtojen määritteleminen
3) Lopputuloksen hahmotteleminen
4) Ideointi
5) Organisointi
6) Seuraava tehtävä

Allen kutsuu tätä mallia ”luonnolliseksi suunnittelumalliksi”, sillä näin toimimme usein spontaanisti. Ongelmia seuraa kuitenkin, että yleensä jotain vaikeaa tai monimutkaista asiaa suunnitellessamme emme etene tässä järjestyksessä. Saatamme esimerkiksi käyttää paljon aikaa sen miettimiseen, mitä tekisimme seuraavaksi, mutta emme sen sijaan juurikaan mieti, miksi jotain asiaa teemme tai minkälaisen haluaisimme lopputuloksen olevan. Erityisen tärkeää mallin käyttäminen on silloin, jos projektimme on monimutkainen (esimerkiksi gradu) tai siihen liittyy muita ihmisiä (kuten esimerkiksi graduun).

Kokeilepa siis suunnitella omaa graduasi tämän mallin avulla:

1) Tarkoituksen määritteleminen
Mieti ensin, miksi tätä asiaa ollaan tekemässä? Mitä sillä tavoitellaan? Toisin sanoen, minkä takia sinä olet gradua tekemässä? Mitä sillä tavoittelet?

2) Periaatteiden ja reunaehtojen määritteleminen
Seuraavaksi määrittelet yleiset periaatteet ja reunaehdot, jotka täytyy huomioida: Mitä on tärkeä muistaa? Minkälaisia välttämättömiä tai väistämättömiä asioita on otettava huomioon?

Tällaisia voivat olla esimerkiksi ”Minun on pakko työskennellä gradun tekemisen ohessa”, ”Aikaa pitää jäädä myös harrastuksille”, ”En haluaisi gradunteon venyvän kesän yli” tai ”Haluan tehdä työni hyvin.” Nämä periaatteet saattavat liittyä arvoihisi, joita haluat noudattaa, tai sitten kyseessä ovat välttämättömät käytännön asiat.

3) Lopputuloksen hahmotteleminen
Tässä vaiheessa mietit, minkälainen lopputulos saavuttaisi tarkoituksen? Minkälainen on haluamasi gradu? Miten prosessin pitäisi edetä, jotta gradu saavuttaa tavoitteesi ja huomioi edellä määrittelemäsi reunaehdot? Yritä itse hahmotella haluamasi lopputulos.

4) Ideointi
Millä kaikilla eri tavoilla asian voisi toteuttaa? Mitä kaikkea mahdollista tulee mieleen?

Tämä vaihe on siis aivoriihi, jossa kirjaat kaikki mieleesi tulevat ajatukset mieleen. Tässä vaiheessa ideoita ei arvioida tai arvoteta vaan tärkeintä on kirjata kaikki ajatukset ylös. Voit yksinkertaisesti listata asiat ylös tai tehdä mind mapin. Voit myös tehdä vaiheen yhdessä jonkun toisen kanssa.

5) Organisointi
Mitkä ideat ovat hyviä ja toteuttamiskelpoisia? Mikä on tärkeintä? Missä järjestyksessä asiat tehdään?
Tässä vaiheessa siis järjestelet edellisen askeleen ideat. Valitset keskeiset ja parhaat ideat sekä järjestelet ne esimerkiksi toteuttamis- ja tärkeysjärjestykseen tai teemoittain.

6) Mitä seuraavaksi?
Mitä tehdään seuraavaksi? Kuka sen tekee? Milloin?

Kuten Allen sanoo, emme oikeastaan pysty ”tekemään” projekteja, pystymme tekemään vain projektiin liittyviä yksittäisiä asioita. Siksi on tärkeää, että pystyt määrittämään konkreettisia tehtäviä, joita ryhdyt seuraavaksi tekemään. Toisaalta tärkeää on myös palata edellä oleviin askeliin aina, kun kokonaiskuva graduprojektista alkaa hämärtyä.

Minusta Allenin malli on erittäin hyvä, ja se on auttanut minua hahmottamaan paremmin omaa väitöskirjaani ja monenlaisia muitakin projekteja. Suosittelenkin sitä vilpittömästi. Ota niskalenkki gradustasi GTD:n avulla!

Kuva: Marco Arment (Flickr)

6 thoughts on “GTD – toimiva malli gradun suunnitteluun

  1. Moi!

    GTDn suunnitelumenetelmä on aivan taatusti hyvä, mutta itselläni olisi kyllä koko opinnäytetyö jäänyt tekemättä, jos olisin systemaattisesti toiminut tuossa järjestyksessä. Vieläkin kun työ on jo kasassa ja odottaa viimeistelyä, jo ensimmäisen kohdan lukeminen aiheuttaa pakokauhua ja ahdistusta. Siis mun työllä ei todellakaan ole mitään merkitystä, se on täysin p***a, ja ainoa syy tehdä se on valmistuminen. Siis kukaan ihminen ei voi vakavalla naamalla kuvitella tuottavansa mitään näin surkeaa.

    Eli ylikriittisenä ihmisenä minulle on ollut ainoa mahdollisuus aluksi kirjoittaa helpot kohdat, joihin minulla ehkä on jotain sanottavaa ja sen jälkeen pakottautua kirjoittamaan seuraavaksi helpoin jne. kunnes sivuja on tarpeeksi kasassa. Pahimmissa ahdistuksen hetkissä olen vain painanut menemään; olen esim. lauleskellut, hokenut ”älä ajattele mitään, älä ajattele mitään…” tai raivoisasti läpsytellyt jaloilla lattiaan samanaikaisesti, ettei ole tarvinnut ajatella liikaa, mitä kirjoittaa. Ajattelu nimittäin lähes väistämättä johtaa täyteen varmuuteen siitä, että se mitä olen tekemässä on täysin p***aa ja että tosiasiassa koko työn pitäisi käsitellä jotain aivan muuta ja vähintään jollain aivan toisella tavalla.

    Itse olisin tarvinnut kokopäivätoimista vakuuttelua siitä, että työni ei ole p***a, pystyn sen tekemään loppuun, voin joskus valmistua ja ei, minua ei tulla erottamaan yliopistosta sen takia, että olen kehdannut kuvitella moisen tekeleen ikinä tulevan hyväksytyksi.

    En ole kirjaasi lukenut, mutta itseä olisi kyllä valtavasti helpottanut lukea, että en ehkä olekaan maailmankaikkeuden ainoa, joka on niin surkea, että ajattelee näin ankeita ajatuksia opinnäytettä tehdessään. Itse olen saanut lohdutuksen oivalluksia lukiessani Totte Wadénin viisaita sanoja. Haastis löytyy jostain Nyytin sivuilta.

  2. Moi Elli! Kiitos kommentista! Ei tuo malli varmasti kaikille tai jokaiseen tilanteeseen sovi. Aika moni muukin on täällä blogissa kertonut siitä, miten vaikeaa ja ahdistavaa gradun tekeminen on tai miten huonoksi he itsensä tuntevat. Tsemppiä loppurutistukseen!

  3. En muuten löytänyt tuota mainitsemaasi haastattelua Nyytin sivuilta, Elli! Laitapa tänne linkki. EHkä muitakin kiinnostaa lukea.

  4. Moi! Enpä löytänyt (enää) itsekään… Ehkä olenkin päässäni muodostanut erinäisistä graduartikkeleista kokonaisuuden, jonka seurauksena olen oivaltanut jotakin itselleni olennaista gradunteosta. Ainoa Vadénin kommentti, joka näyttäisi liittyvän siihen mistä itselläni homma kiikastaa näyttää olevan ihan Nyytin perusgradusivulla: http://www.nyyti.fi/evaita_opiskeluun/gradu_Kun_Iso-G_jumittaa.htm

    Itselläni ainakin ongelma on siinä, että kuvittelen jossain olevan jonkin Korkeimman Totuuden, jonka löytäminen on vain minulle mahdotonta. Kun vihdoin oivalsin, että gradussahan on tarkoitus sanoa jotain omaa, tuottaa jotain omia mielipiteitä ja perusteluita niille sekä altistaa ne ”tiedeyhteisön” arvioinnille, pystyin jotenkin tuottamaan tekstiä.

    Samoin koko teoriaosuuden kirjoittamisen ajan minua ahdisti, mikä kaikki pitää pystyä todistamaan jollain lähteellä. Ja pitääkö lähde olla sellainen, jossa ajatus on todettu ensimmäisen kerran…Tyyliin voiko kirjoittaa maapallon olevan pyöreä ilman viittausta alkuperäislähteeseen? En edelleenkään tiedä mistä olisin saanut vastauksia tällaiseen? Joltain kiltiltä ohjaajalta? Jolta olisin kehdannut kysyä.

    Huvittavintahan tässä on se, että proffa on jo luvannut työstä kolmosen tai nelosen (asteikko 1-5) kunhan hoidan kielentarkastuksen ja viimeistelen kieliasun ja työn muutenkin, mutta en edelleenkään saa työn rakenteeseen mitään järkevää otetta, ja englanninkielentaitonikin näyttää olevan huomattavasti heikompi kuin mitä olen sen kuvitellut olevan.

  5. Moi Elli! Aivan, tuo on siis tuossa Iso Gee -kirjassa. Siinä onkin hyviä artikkeleita, joskin aika monta vuotta on siitä, kun se luin. Pitääpä vilkaista uudestaan.

    Nuo havaintosi ovat oikein hyviä! Tuohon lähteidenkäyttöongelmaan: Olen itse kehottanut ajattelemaan niin, että gradussa keskustelee kolme ääntä, sinun oma äänesi, aineiston ääni ja auktoriteettien ääni (= lähteet). Tärkein näistä on oma äänesi, jolla esitettyjä väitteitä sitten perustelet aineiston ja auktoriteettien avulla.

    Ongelma tietysti on siinä, että ei ole yksiselitteistä vastausta siihen, milloin viitataan lähteeseen ja milloin ei. Sen oppii vähitellen, mutta ymmärrän, että graduntekijälle se ei vielä ole helppoa.

    Voimia loppuviimeistelyyn ja onnea melkein valmiista gradusta!

  6. Ellille! Kiitos kommenteistasi, näin muutama vuosi viestisi jälkeen minä painiskelen ihan samanlaisten ”en pysty mihinkään olen idiootti ja kykenemätön tuottamaan mitään älyllistä” -tuntemusten kanssa graduani suunnitellessa… Kandista viisastuneena pyrin tuottamaan mahdollisimman ”älyvapaata” tekstiä, ts. en arvostele ja kääntele jokaista lausetta kymmentä kertaa ennen kuin sallin itseni jatkaa tuottavaa kirjoittamista eteenpäin. On paljon rakentavampaa varata oikoluvulle oma aikansa. Tästäkin huolimatta välillä tekee edelleen tiukkaa!

Vastaa käyttäjälle Kimmo Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *