YLE Ykkösen aamu-tv:ssä oli tänään keskustelua akateemisesta työttömyydestä. Katkelman voi katsoa YLE Areenalta.
Varoitus: videon katsominen vaatii valmistumisen kynnyksellä olevalta opiskelijalta kylmiä hermoja.
Keskustelun mieleenpainuvimpia kohtia on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Katri Korolainen-Virkajärven tiivistys yliopisto-opinnoista:
”Mikä on sellainen työyksikkö, missä annetaan viiden vuoden projekti, vapaat kädet ja ilmotetaan, et jos menee tosi huonosti, ni me ehkä otetaan yhteyttä. Tai tuu kysymään, jos on ihan pakko, mut meil on tosi huonot resurssit ohjata.”
Ihan jännä video. Kortisto kutsuu. 🙂
Sinänsä teema on varsin ajankohtainen ja ristiriitainen. Samaan aikaan kun puhutaan työurien pidentämisestä nuorisotyöttömyys on ennätyslukemissa.
Kuten videolla mainittiinkin osin kyse on aluepolitiikasta. Opiskelupaikkojen määrää ei yksinkertaisesti uskalleta vähentää aluepoliittisiin syihin vedoten.
Seuraavassa muutamia pointteja, joiden avulla ehkä lähteä muuttamaan tilannetta. Osa on varmasti ristiriitaisia, mutta minkäs teet. 🙂
* Alempien korkeakoulututkintojen arvostuksen lisääminen. Ehkä Suomessa pitäisi ruveta arvostamaan enemmän alempia korkeakoulututkintoja ja tehdä ylemmästä pikemminkin erityistapaus. Tällä tavoin ainakin opintojen läpäisyä voitaisiin tehostaa. Kenties mahdollisen ylemmän tutkinnon voisi sitten integroida työelämän ohessa tehtäväksi (etäopetus!).
* Työviikon lyhentäminen (4 päivän viikko yleiseksi). Voisi kuvitella, että tietyillä aloilla lyhempi työviikko tekisi henkilöstön palkkaamisesta helpompaa. Toki tuo näkyy palkassa, mutta vähemmälläkin tulee toimeen. Tällä tavoin voisi ehkä tehdä niitä paljon kaivattuja työpaikkoja.
* Alempien palkkaluokkien verotuksen lieventäminen. Nykyisellään alimmissa palkkaluokissa verotuksesta tuppaa kärsimään kohtuuttomasti verrattuna valtion tuella elämiseen. Mieluummin kannustaisi työntekoa ja nappaisi tuon potin vaikka kiristämällä pääomaverotusta hieman. Muutos olisi mielekäs erityisesti pakan pohjalta aloittavan uuden työntekijän kannalta.
* Mentorointi/kontaktit työelämään. Nähdäkseni tämä on eräs asia, jossa on paljon parannettavaa. Olisi hyvä, jos opiskelijat saataisiin jollain tavoin kiinni työelämään jo opintojen alkuvaiheessa. Tämä osaltaan auttaisi motivoimaan opiskelijoita ja suuntaamaan opintojaan paremmin. Sivutuotteena voisi syntyä myös yritysten kannalta hyödyllisiä tuloksia (opinnäytteet ym.). Toki tämä vaatii panostusta sekä oppilaitoksilta että yrityksiltä. Lisäksi tuossa voi tulla suomalainen jurous vastaan.
*Etäopinnot kautta korkeakoulujen. Jotenkin tuntuu hassulta, että kukin korkeakoulu Suomessa toteuttaa pitkälti omat kurssinsa. Luulisi, että ainakin joitain kursseja voisi pitää valtakunnallisesti (etäopetus). Näin toki tapahtuu jo jossain määrin. Näen kuitenkin, että tuossa on kehittämisen aihetta. Jos ei muuta niin ainakin opintomateriaalia voisi jakaa ja kehittää yhteisesti.
Yli kymmenen vuotta epäpätevänä opettajana toimineena sanon, että parempi olla työtön maisteri kuin työtön filosofian ylioppilas. Työllistymismahdollisuudet ovat kumminkin paremmat maisterina ja sitten kun töitä saa, niin on mahdollista pitää työpaikkansa kauemmin kuin sen lukukauden verran.
Jos ensimmäinen työpaikka ei vastaa koulutusta ei pidä huolestua, vaan hakea koko ajan uutta. Tilaston mukaan viiden vuoden sisään suurin osa akateemisista työntekijöistä on siirtynyt omalle alalleen.
Kiitoksia kommenteista, Juho ja Juha!
Juho: Kaikki ehdotuksesi ovat hyviä ja loogisia. Mutta eiväthän tällaiset asiat hetkessä muutu. Kaikkein nopeimmin toteutettavissa olisivat kai nuo työelämäyhteydet. Se on myös sellainen asia, johon yksittäinen opiskelija pystyy itse vaikuttamaan ainakin jonkin verran. Yhteiskunnallisen muutoksen odotteleminen ei lopulta edistä omaa työllistymistä!
Tässä vielä aihetta käsittelevä artikkeli, jonka laitoin jakoon tuolla Facebook-sivulla: Nopea valmistuminen ei aina kannattavaa korkeakouluopiskelijalle
Juha: Olet oikeassa, ja positiivinen asenteesi muutenkin miellyttää! 🙂 Työnhaku ja oman alan löytyminen ovat aika pitkiä projekteja, joissa edetään askel kerrallaan.