Gradu tekstilajina

Kuva: pheezy (Flickr)
Kuva: pheezy (Flickr)

Olen viime aikoina pohtinut tekstilajin merkitystä kirjoittamisessa eri näkökulmista (esimerkiksi täällä ja täällä). Tekstilaji ja sen hahmottaminen ovat tärkeitä asioita myös jokaiselle graduntekijälle. Kehottaisin jokaista esimerkiksi käyttämään hieman aikaa siihen, että pohtii gradun kirjoittamista näiden kysymysten valossa.

Gradu on monella tavalla mielenkiintoinen ja poikkeuksellinen tekstilaji. Siinä on muutama erityispiirre, jotka vaikuttavat gradun kirjoittamiseen hyvin paljon. Omalta osaltaan ne myös vaikuttavat siihen, että gradun kirjoittaminen on usein vaikeaa.

Seuraavassa on lueteltu viisi gradulle ominaista piirrettä, jotka olisi tärkeä huomioida:

1) Gradu kirjoitetaan vain kerran
Gradun tekeminen on ensimmäinen ja todennäköisesti ainoa kerta, kun kirjoitamme kyseistä tekstilajia. Silti gradu arvioidaan ja sen sosiaalinen merkitys on suuri.

Monet muutkin opiskeluun liittyvät tekstilajit, esimerkiksi ylioppilaskokeen tekstilajit tai erilaiset opiskeluesseet, saattavat ensimmäisellä kerralla olla vaikeita toteuttaa. Ylioppilaskokeeseen valmistaudutaan lukiossa kuitenkin useamman vuoden ajan, ja myös muita opiskelutekstilajeja ehtii opintojen aikana “kokeilla” monta kertaa. Opinnäytettä kirjoittaessamme olemme kuitenkin aina noviiseja.

2) Gradun tekemiseen varattu aika ei riitä siihen, että perehtyy kunnolla graduun tekstilajina
Kaikkiin tekstilajeihin perehtyminen vie oman aikansa, ja tekstilajin kunnollinen hallinta vie yleensä vuosia. Gradun tekemiseen on laskennallisesti varattu reilut puoli vuotta.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että graduntekijällä on usein gradun tekemisen jälkeenkin vasta orastava kuva siitä, millainen gradun pitäisi olla. Ehkä tärkeintä on kuitenkin ymmärtää, että tämä on väistämätön asia, ei siis esimerkiksi sinun lahjattomuudestasi johtuva seikka.

3) Graduntekijät ovat aika harvoin edes lukeneet kirjoittamansa tekstilajin edustajia
En tarkoita, että graduja pitäisi koko ajan olla lukemassa. Silti omaa kirjoittamista auttaa, jos edes nopeasti tutustuu jokuseen muuhun graduun. Apuna voi käyttää näitä kysymyksiä.

Harva alkaa kirjoittaa esimerkiksi romaania ilman, että on koskaan sellaista lukenut. Gradun kohdalla moni yrittää jostain syystä toimia juuri näin.

4) Ohjaajalle gradu on tekstilajina arkipäiväinen, graduntekijälle ainutlaatuinen
Gradun vieraus tekstilajina saattaa ohjaustilanteessa unohtua ohjaajalta. Hän voi olettaa graduntekijän ymmärtävän tekstilajin erityispiirteet ja käytännössä myös arvioi onnistumista tekstilajin kriteerien toteutumisen valossa. Graduntekijänä sinun tehtäväsi on siis kysyä rohkeasti kysymyksiä. Jos et hahmota jotain oleellista graduusi liittyen, kysy.

5) Gradun yleisö on varsin eriskummallinen
Käytännössä gradun lukee ohjaaja ja ehkäpä toinen arvostelija. Joskus sen lukee joku sukulainen tai toinen opiskelija. Gradu on käytännössä siis luokkahuonetekstilaji: se kirjoitetaan opettajalle. Luokkahuonetekstilajit eivät usein kuitenkaan ole erityisen motivoivia kirjoittajalle.

Gradu on luokkahuonetekstilajien huipentuma: useamman kuukauden tai jopa vuoden projekti, jonka lukee vain opettaja ja joka kirjoitetaan usein vain siksi, että opintovaatimuksissa käsketään tekemään niin. Ymmärrän, jos tämä ei aina motivoi.

Mietipä siis itse, miten voisit tehdä gradun kirjoittamisesta mielekästä ja motivoivaa.

2 thoughts on “Gradu tekstilajina

  1. Graduni alkaa olla loppusuoralla, ja huomaan miettiväni yhä enemmän työni luettavuutta sekä sitä, kenelle sitä olen kirjoittanut ja kirjoitan.

    Olen aina ajatellut, että tieteen pitää olla kansantajuista ja muidenkin kuin saman alan opiskelijoiden ja ammattilaisten saatavilla. Monimutkaisten, usein vieraskielisten teoreettisten ajatusten referoiminen ja kirjoittaminen helposti luettavaan muotoon on kuitenkin ihan yllättävän vaikeaa! Hyvistä aikeistani huolimatta saan itseni jatkuvasti kiinni sekavasta ilmaisusta (=sekavasta ajattelusta). Inspiksen hetkellä tulee kirjoitettua lauseita, jotka tuntuvat sisältävän kaikenlaista elintärkeää, mutta josta on itsekin vaikea saada kiinni seuraavalla lukukerralla.

    Selväsanaisuus tuntuu inhasti venyttävän gradun sivumäärää. Selväsanaisuudesta on myös lyhyt matka arkipäiväisyyteen ja puhekielenomaisuuteen, josta ainakin seminaarissa saattaa saada pyyhkeitä.

    Ajattelen kuitenkin, että kirjoittamalla selkeästi ja turhaa akateemista kikkailua välttäen voin mahdollisesti laajentaa työni lukijakuntaa ohjaajista muutamaan muuhunkin lukijaan. Se ainakin motivoi.

  2. Hei Ninni! Tuo väitteeni siitä, että gradun lukee vain ja ainoastaan ohjaaja, jos hänkään, on kyllä hieman inhorealistinen. Se, lukeeko gradun kukaan muu, riippuu tietysti aika monesta asiasta: oppianeesta, aiheen ajankohtaisuudesta ja siitäkin, onko gradu hyvä.

    Karu tosiasia taitaa kuitenkin olla, että suurinta osaa graduista tuskin lukee kukaan muu kuin ohjaaja. Joskus edes ohjaaja ei lue.

    Mukava kuulla, että saat motivaatiota gradusi tyylin ja kieliasun pohtimisesta ja lukijakunnan miettimisestä. Valmiista gradusta kannattaa teettää myös pari kauniisti sidottua kappaletta. Näin lopputuloksesta tulee myös kaunis esine. Kyllä omasta gradusta kannattaa olla ylpeä!

    Siitähän se motivaatio syntyy, että prosessi ja lopputulos tyydyttävät. Eri ihmisillä tämä voi tietysti tarkoittaa hyvinkin eri asioita.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *