Tutki ja kirjoita on tutkimuksen tekemisessä ja tieteellisessä kirjoittamisessa opastavien kirjojen klassikko. Tänä vuonna ilmeistyi jo peräti viidestoista, taas kerran uudistettu painos.
Tutki ja kirjoita omanlaisensa instituutio, ja tiedän paikkoja, joissa sitä luetaan kuin Raamattua. Itse asiassa mielestäni siihen pitäisikin suhtautua kuin Raamattuun: saat siitä monenlaisia hyödyllisiä ajatuksia, mutta ihan kaikkea ei kannata uskoa.
Tutki ja kirjoita sisältää useita lukuja erilaisista tutkimuksen tekemisen ja kirjoittamisen perusasioista. Omat lukunsa saavat erilaiset tutkimusmenetelmät, tieteellisten tekstien rakenne sekä tietysti lähdeviitteiden ja lähdeluettelon konventiot. Juuri erilaisten tieteen konventioiden kohdalla kirja onkin vahvimmillaan. Siinä esitelty malli on ainakin Suomessa kaikkein yleisin, ja lisäksi kirja esittelee yleiset perusperiaatteet tyhjentävästi.
Myös oikeinkirjoitusta ja kielenhuoltoa sekä oikolukua ja toimittamista käsittelevät osiot ovat erinomaiset ja olennaiseen keskittyvät. Jopa jotkut kustannustoimittajat, eli kielenhuollon kovimmat ammattilaiset, käyttävät juuri tätä teosta hakuteoksenaan monimutkaisempien kielioppaiden sijasta.
Ahkerasti uudistettu
Tutki ja kirjoita -kirjaa on päivitetty ja uudistettu kiitettävän usein. Välillä uudistukset ovat olleet vähäisempiä, esimerkiksi internet-hakuihin tai verkkolähteiden merkintään liittyviä. Viimeisimmässä painoksessa uudistukset sen sijaan ovat varsin suuria. Tutkimusmenetelmiä ja kirjoittamista käsittelevät luvut on kirjoitettu nimittäin kokonaan uudestaan.
Itse luin juuri uuden kirjoittamista käsittelevän luvun ilahtuneena. Aiemmin kirjoittamisen prosessi esitettiin kirjassa mielestäni liian suoraviivaisena ja ongelmattomana, eräänlaisena ideaaliprosessina. Uudessa painoksessa sen sijaan pohditaan myös esimerkiksi kirjoittamiseen liittyviä ongelmia.
Olen itse käyttänyt Tutki ja kirjoita -kirjaa joskus esimerkkinä siitä, miten tutkimuspäiväkirjan tekemiseen annetut ohjeet eivät välttämättä edistä kirjoittamista. Aiemmissa painoksissa on kehotettu raportoimaan tutkimuspäiväkirjaan päivän päätteeksi kaikki se, mitä olet tehnyt. Uusimmassa painoksessa sen sijaan kehotetaan pitämään mukana päiväkirjaa aina, jotta siihen voi kirjata kaikkea mieleen tulevaa. Jälkimmäinen tapa edistää luovuutta ja kirjoittamista mielestäni huomattavasti paremmin.
Kannattaako lukea?
Tutki ja kirjoita on kiistatta ansiokas. Entä kannattaako graduntekijän lukea tai peräti ostaa se? Vastaukseni on selkeä: ei missään nimessä.
Tutki ja kirjoita on erinomainen kirja, mutta se on suunnattu hyvin laajalle yleisölle, kaikille tiedettä tekeville. Se ei siis todellakaan ole yleisopas graduntekijälle. Jos kirjan lukee kannesta kanteen, todennäköisesti kynnys gradun kirjoittamiseen vain nousee. Sen sijaan se on erinomainen hakuteos, josta löytyy vastauksia monenlaisiin erityiskysymyksiin, liittyivätpä ne sitten tutkimustekstin rakenteeseen, viittaamiseen tai suomen kielen pilkkusääntöihin.
Kirja on myös melkoisen kallis, joten ellet voi vähentää sitä ammattikirjallisuutena verotuksessa, taitaa olla parasta jättää se kirjaston hyllyyn. Siellä niitä nimittäin on muutenkin jo useita kappaleita, ehkä jopa yksi kutakin edellistä painosta! 🙂